Aamulla olimme ennen yhdeksää kokoontumispaikalla. Siellä tarjottiin aamupalaa eli kahvia ja croissantteja. Kilpailijat jakaantuivat A- ja B-ryhmään kuulemaan opastuksen ennen kisoja. B-ryhmän johtaja puhui ainoastaan ranskaa ja saksaa, joten sormi meinasi mennä pahan kerran suuhun. Onneksi ahdinkomme huomasi Unkarin tiiminjohtaja, joka oli Niinan tuttuja viime vuoden kisoista. Hän syöksyi tulkkaamaan meille englanniksi ohjeet, jotka olivat varsin sekavat. Ensin arvottiin kokoontumispaikalla kolme ensimmäistä suorittavaa koirakkoa. Ryhmän johtaja ilmoitti ensin, että ainoastaan nämä koirat lähtevät nyt pellolle ja loput voivat lähteä pois. Unkarilaisen tulkkimme välityksellä onnistuimme tivaamaan meille luvan lähteä mukaan katsomaan jälkiä, enkä tiedä miten sinne lopultakaan oltaisiin päästy, jos todella olisimme tässä vaiheessa jättäytyneet pois matkasta. Ohjeet pelloille siirtymiseen piti oikein tivata ryhmän johtajalta, mutta lopulta olimme mekin kartalla. 

Kisapellot sijaitsivat kahden kilometrin siirtymän päässä ja komeat pellot olivatkin. Valtava peltoaukea, jossa kävi järkyttävän kova, puuskittainen tuuli. Arvelin heti, että keli tulee koitumaan monen koirakon kohtaloksi. Mullalla jäljestäminen tuollaisessa puhurissa ei ole mitään helppoa. Ensimmäiset kolme koirakkoa arpoivat vielä uudelleen lähtöjärjestyksen. Ensimmäisenä lähti Slovakia, jonka koira valitettavasti jäi paalulle uusintalähetyksestä huolimatta. Saksan Kerstin oli seuraavana, tuomari kysyi suostuuko hän ajamaan slovakialaiselta jääneen jäljen ja Kerstin suostui. Jäljentekijä kävi siirtämässä paalua 20 askelta eteenpäin ja siitä lähdettiin liikkeelle. Kerstinin koira jäljesti todella upean jäljen, keli aiheutti vähän haasteita ja kaksi esinettä jäi, loppupisteinä 86p. Seuraavana ajoi Ranskan koirakko, joka keskeytyi koiran hukatessa jäljen.

Neljäntenä oli Niinan ja Pirun vuoro. Nämä neljä ensimmäistä jälkeä olivat samalla, valtavalla peltolohkolla. Piru lähti matkaan erittäin vakuuttavasti. Se ajoi rauhallisesti, tarkasti ja korrektisti. Ei tarkistellut lainkaan vaan eteni täysin suoraan jälkeä pitkin. Esineilmaisut olivat aavistuksen hitaat. Kunnes viidennen esineen jälkeen tultiin suoraan kulmaan ja koira käveli siitä suoraan yli. Tuomari antoi Pirun edetä 50 askelta pois jäljeltä ennen keskeytystä siinä toivossa, että koira olisi palannut, mutta ei. Piru yksinkertaisesti päätti, että sille riitti tätä lajia ja jäljeltä poistuminen oli ihan selvästi koiran oma valinta, ei kyse siitä etteikö se olisi selvittänyt jälkeä. Sillä olisi ollut enää kaksi suoraa jäljellä ja ennen keskeytystä sen jäljestys oli aivan erinomaista. Kova tuuli ei vaivannut Pirun työskentelyä lainkaan. Myös tuomari kehui sitä kovasti, työskentely oli "perfect", kulmat "perfect" ja sanoi, ettei ole aikoihin nähnyt noin upeasti työskentelevää koiraa. Tuomari oli kovasti pettynyt ettei koira selvittänyt jälkeä loppuun ja ihmetteli, ettei käsitä mitä oikein tapahtui. Pirun pisteet tänään 60 pistettä (hylätty), joten tuloksen saati mitalin mahdollisuus meni tässä. Mutta tällaista on koiraurheilu, aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta! Niina sanoikin, ettei tätä kukaan enää ensi vuonna muista, ei vaikka koira olisi räjähtänyt sinne paalulle. 

Pirun jälkeen pidettiin harras ruokatauko. Paikalla oli kanttiiniauto jossa valikoimana oli patonkeja camembert-juustolla, olutta ja mehua. Ranskalaiset ovat joka paikassa tuntuneet ahdistuvan suunnattomasti kohdatessaan englantia puhuvia ihmisiä ja näin kävi tälläkin kertaa. Onneksi Ich habe ein bisschen deutch sprechen, joten onnistuin asioimaan saksaksi tilauksemme. Saksaa täällä tunnutaan puhuvan aika hyvin.

Kaksi viimeistä jälkeä olivat hiukan edempänä, selkeästi huonommalla pellolla. Se oli myös multaa, mutta sitä ei ollut kylvetty vaan siinä kasvoi jonkinlaisia rikkaruohoja välissä tiheästikin ja välillä vain hyvin harvakseltaan. Tällä pellolla ajoi toinen Ranskan koirakko, joka keskeytyi harhalle, ja Saksan Sabine, jonka koira taisteli hienosti loppuun ja sai 90 pistettä. Tässä vaiheessa saksalaisten tulospalvelu oli päässyt ajantasalle ja A-ryhmän koirakoilla olikin tullut enemmän tuloksia kuin meidän ryhmällämme. Katsotaan millainen tulostaso huomenna on!

Kohta lähdemme vielä juhlaillalliselle kokoontumispaikkaan.