Blogipäivitykset laahaavat perässä, koska ajoimme kaksi seuraavaa päivää lähestulkoon yhtä soittoa perille Ranskaan. Matka sujui hyvin, eikä meidän kohdalla ollut isompia viivytyksiä. Asiointi Puolassa oli todella vaikeaa, sillä ihmiset eivät puhuneet englantia eivätkä olleet halukkaita ylipäätään kommunikoimaan. Ainoastaan eräässä mäkkärissä saimme asioitua englanniksi sen verran, että saimme tilattua ruokaa.

Puolassa oli tapahtunut vastaantulevien kaistalla paha rekkakolari juuri ennen kuin saavuimme kohdalle. Onneksi se ei viivyttänyt matkaamme, mutta hurjan näköinen se oli. Rekka oli ajanut toisen rekan perään pahasti ja vääntänyt keskikaiteen pitkältä matkalta. Kaide onneksi oli pitänyt rekan omalla puolellaan. Muutamia pienempiä peräänajoja todistimme myös Puolassa. Varsovan ohitus oli aivan järkyttävä kokemus, en ole ikinä nähnyt sellaista kuolemaahalveksuvaa ajovauhtia ja järjettömiä ohituksia autojen seikkaillessa täysin holtittomasti kolmikaistaisella tiellä. Nopeusrajoitus oli tiellä 140 km/h, mutta näytti siltä että suurin osa ajoi niin lujaa kuin autosta lähti. Ohituksia tehtiin oikealta ja vasemmalta yhtä aikaa, syöksyttiin kaistalta toiselle täysin arvaamattomasti ja tungettiin sellaisiin väleihin, joihin ei ole mahdollista mahtua. Luojan kiitos selvisimme sieltä ehjin nahoin. Ei auttanut muu kuin pysyä reunimmaisella rekkakaistalla ja jättää reilu turvaväli, että koheltajilla on tarpeeksi tilaa ja itselle jää reaktioaikaa jarrutukselle. En ole eläessäni pelännyt niin paljon kuin Varsovan ohituksella. Puolassa ajoimme maksullisia teitä pitkin ja nämä tikettipisteet aiheuttivat meille maalaistolloille aikamoista päänvaivaa aluksi. Pienen hämmästelyn jälkeen kyllä pääsimme jatkamaan matkaa pisteeltä toiselle.

Liikenne muuttui kuin veitsellä leikaten Saksan rajan ylityksen jälkeen. Olimme rajalla hieman ennen keskiyötä keskiviikkona. Tietöistä johtuen alussa matkanteko oli hidasta. Saksan rajan jälkeen autojen määrä liikenteessä väheni dramaattisesti ja kuljettajien ajotyyli muuttui täysin. Saksassa matka sujui todella mukavasti päästyämme kolmikaistaiselle Autobahnille. Nopeusrajoitus oli koko matkan 130 km/h, mutta kaikki kuljettajat käyttäytyivät hyvin loogisesti, rauhallisesti ja tiedottivat aikomuksistaan hyvissä ajoin, joten matkanteko oli erittäin miellyttävää ja helppoa. Saksalaisten kanssa pystyi jo vähän asioimaan englanniksi. Pysähdyimme Saksassa eräälle rekkapysäkille kolmen aikoihin yöllä ja nukuimme Hiacessa muutaman tunnin. Puoli kuudelta heräsimme jatkamaan matkaa ja poikkesimme hakemaan aamupalaa huoltoasemalta. Torstai vedettiinkin auton ratissa vielä raivokkaammin. Keskiviikkona teimme useampia koiranulkoilutus- ja wc-pysähdyksiä, mutta torstaina selvästi alkoi jo poltella perille pääseminen eikä maltettu pysähtyä montakaan kertaa. 

Saksasta ajoimme Belgiaan ja siitä Ranskaan. Via Balticalta päästyämme tiet olivat olleet valtaosaksi kolmikaistaisia. Huonoimmassa kunnossa tiet olivat Saksassa ja Belgiassa. Ajokeli onneksi suosi meitä. Belgiassa emme pysähtyneet ollenkaan ja Ranskassakin vasta perille päästyämme. Saavuimme majapaikkaamme neljältä iltapäivällä torstaina. Olo oli molemmilla aika ränssääntynyt ja väsymys painoi raskaasti. Piru matkusti kärsivällisesti, mutta noin pitkän automatkan jälkeen se oli aika tukkoinen ja alkoi illalla ontua takajalkaansa. Onneksi matkassa oli koirahieroja! Hierottuani Pirun takajalat se alkoi taas liikkumaan puhtaasti. Lihakset olivat vain niin tukossa pitkän matkan jäljiltä. 

Perjantaina lähdimme treeneihin varatulle pellolle aamupalan jälkeen. Soitin torstai-iltana Bucy-le-Longin koirakerhon presidentille pyytääkseni treenimahdollisuutta aamulle. Huono kielitaito vaivasi molemmissa päissä, mutta sitkeän yrityksen ja muutaman tekstiviestin ja soiton jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että tapaamme klo 9 perjantaiaamuna Bucy-le-Longin koirakerholla. Francis Dedier osoittautui mukavaksi ja vieraanvaraiseksi mieheksi. Meille oli croissantit ja kahvit keitettynä kerhotalolla. Hän kertoi meille toiminnastaan. Kerholla harrastettiin ringiä, agilityä, tottelevaisuutta ja "koirakoulua", mikä luultavasti tarkoitti arkitottelevaisuutta. Kerholla oli kaksi kenttää, toinen agilitylle ja toinen ringille. Samana viikonloppuna hoffien MM-kisojen kanssa kerholla järjestetään myös tottelevaisuuskilpailut. Lisäksi parin viikon päästä kerho järjestää France Pistage-jäljestyskilpailun, jonne osallistuu kolmisenkymmentä koiraa. Francis kertoi, että laji on helpompi eikä koiran tarvitse jäljestää siinä niin korrektisti kuin FH:ssa. Kilpailun kulut kerholle ovat 30 000 euroa! Ilmeisesti maavuokrat pelloista ovat suurin kuluerä, sillä täällä ei ole samanlaista jokamiehenoikeuskulttuuria tai ystävällisiä maanomistajia kuin meillä Suomessa. Pelloille pääsee vain rahalla.

Pelto oli hienoa vehnänorasta ja maaperä hyvin hiekkaista. Suomalaisesta savesta ei ollut tietoakaan. Vesisateesta johtuen pelto oli aika pehmeää, josta meitä varoiteltiin etukäteen. Kävellen siellä kyllä pääsi kulkemaan oikein hyvin. Mikäli käsitin oikein Francisin puheet, samalla pellolla on huomenna myös kisajälki. Niina lähti tekemään treenijälkeä ja itse kävin sillä välin kävellen Pirun kanssa katsomassa Venizen kylää, joka oli aivan pellon vieressä. Luonto on täällä todella rehevää ja kaunista, talot aivan ihania ja kaikki pihat visusti aidattuja. Kukkia kasvaa joka puolella. Jo ajomatkan aikana kiinnitimme huomiota siihen, miten paljon teiden varsien esteettisyyteen on panostettu ja esimerkiksi liikenneramppien välissä kasvaa siistiä nurmikkoa. Siltoja yms. rakennelmia on selvästi maisemoitu istutuksin ja kaikkialla on todella siistiä. Paitsi tässä hotellin ympärillä, täällä on todella roskaista. 

Keli on ollut tänään sateinen ja ajoittaiset tuulenpuuskat ovat kovia. Pirun jäljeltä ensimmäinen esine oli siirtynyt ja viides esine lähtenyt kokonaan tuulen mukana. Tein Pirulle kolme harhajälkeä jäljen loppupäähän. Se jäljesti alkuun aavistuksen nuhaisesti ja pyörähti kahdessa piikissä. Sen jälkeen Piru saikin kaasun auki ja meinasi lähteä ihan vetämään. Jäljen loppupuoliskon se jäljesti hyvin ja Niina sanoi olevansa ihan tyytyväinen harjoitukseen. Kilpailut avataan tänään viideltä.